Peter Pepper Red on lähinnä hauskaa kasvatettavaa

(Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä terävämmän kuvan. Blogger huonontaa kuvien laadun.)

Peter Pepperin podit alkavat pikku hiljaa punastelemaan. Palon muoto on toisinaan vähän fallinen ja aina hyvin ryppyinen. Näyttää siltä, että podi on alkanut kuivumaan ennen aikojaan. Otin kuvat parisen viikkoa sitten, joten nyt puskat ovat jo hieman suurempia.

Peter Pepper Red, joka on kasvanut länsi-/luoteisparvekkella.

Sisällä keittiön ikkunalla kasvanut chili on saanut tyytyä pienempään ruukkuun ja on osittain siitä syystä paljon pienempi. Jostain kaupan yrtistä on tullut ripsiäisiä sisällä oleviin chileihin! Voi kerpele. Ulkona olevissa ei ole mitään, joten aika odotamatonta taas.

Peter Pepper Red, joka majailee keittiön ikkunalla.

Peter Pepper on suunnilleen Jalapeñon vahvuista, eli ei mitenkään supertulinen. Maku on perus annuum, eli pistävä eikä mitenkään erityisen maukas. Sopii silti kokkailuihin ja esimerkiksi italialainen tomaatinen pastakastike tykkää tästä. En kaipaa hyvin haudutettuun makeahkoon tomaattikastikkeeseen kovin aromaattisia makuja, joten tämä on siihen ihan passeli.

Podit kiemurtelevat itsensä ympäri ja välillä muoto on mitä kummallisin.

Täytynee miettiä jotain säilöntämuotoja syksymällä, kun lopullinen sato kypsyy.

Kuivunut? Ei sentään.

ps. jos joku osaa selittää miksi Blogger suttaa kuvan laatua, vaikka valitsisi "alkuperäinen koko", olisi kiva kuulla! 

Moruga Scorpion - melkein maailman tulisin (ja Morugasinappi)

Joidenkin asiantuntijoiden ja lähteiden mukaan Moruga Scorpion (C. chinense) olisi pari vuotta sitten ollut maailman tulisin chili. Siitä mitattiin huimat 2 009 231 scovillea (vrt. habanero alle 400 000). Ennätystä ei kuitenkaan koskaan virallistettu ja tällä hetkellä ykköspaikkaa hallitsee Carolina Reaper.

Yhtä kaikki, tulisuuden aistii jo marjaa leikatessa, kun nahkea, ohut pinta halkeaa. Pistävän ja voimakkaan hedelmäinen tuoksu valtaa nenän ja oikeastaan koko naaman! Kokemus on aivan eri luokkaa muihin käsittelemiini chileihin verrattuna. Miten niin viattoman ja ryppyisen pikkupalleron sisältä voi paljastua jotain näin pelottavaa? Uskaltaudun nuolaisemaan veistä... Polte alkaa hitaasti ja siirtyy pikku hiljaa nieluun, jossa se säilyy pitkähkön tovin. Ensimmäinen kerta tämän vesselin kanssa on varovainen. Tyydyn raakamaistelussa tällä erää tähän.

Moruga Scorpion (C. chinense) - erittäin tulinen chili (1.8.2014)

Päädymme tekemään tomaattipohjaista jauhelihakastiketta ja hienonnamme sekaan yhden pienen Morugan marjan. Vähän jännittää, kun ei ole mitään kokemusta ennakolta... Mutta voi, että ja nam! Morugan herkullisuus vakuuttaa. Lisäksi polte on täydellinen: ei niinkään tulinen, vaan koko suun täyttävä kuumotus. Ei yhtään pistävä. Toisin sanoen määräkin oli juuri oikea. Erittäin positiivinen kokemus. 

Moruga Scorpion (C. chinense)

Kesäkuu oli kylmä ja kylmässä pölyttyneet kukat tuottivat suurimmaksi osaksi minipodeja. Onneksi maku on silti ihan sama. Yllä olevassa kuvassa on yksi suurimmista kypsyneistä podeista, taustalla yksi pienimmistä.

Kokeiltiin miehen kanssa tehdä myös sinappia. Yksi lempisinapeistamme on Savuhovin Kipusinappi, jossa on Nagaa. Miksei siis kokeilisi tehdä Morugasinappia? Sinappi onnistui kivasti, vaikka Morugaa olisi voinut laittaa reilummin.

Morugasinappi 

1 dl sinappijauhetta
5 rkl tummaa ruokosokeria (luomu)
n. 5 rkl vettä
2 rkl etikkaa
reilu 1 mm suolaa
1 pieni Moruga Scorpion -chili (tai maun mukaan)

1. Hienonna chilit veitsellä.
2. Sekoita kaikki muut ainekset keskenään sauvasekoittimella (tms.).
3. Kiehauta seos, sekoita tasaiseksi ja purkita. (Kiehautan seoksen, jotta se säilyisi hieman pidempään.)

Chilisatoa ja Petenerosinappi

Tänään pääsin keräämään uusia lajikkeita, joista yhtä myös maistettiin.

Peteneron (C. chinense) tuoksu on kirpsakan habaneromainen. Suutuntuma on tasaisen kuumottava, ei liian tulinen. Makua kuvailisin hedelmäisyyden lisäksi hieman karvaaksi tai jopa metalliseksi. Teimme chileistä sinappia, jonka resepti löytyy lopusta. Yllätykseksemme sinapin maku oli kuumana melkein suorastaan ei-hyvä, sillä chilin karvaus tuli läpi. Jäähdyttyään maku kutenkin muuttui todella herkulliseksi. Jännä! En aio vielä vetää johtopäästöstä, että Petenero ei sovi kuumiin ruokiin, mutta täytyy ensi kerralla muistaa tämä kokemus.

Kypsää chilisatoa 23 g

Kylmä kesän alku näkyy selvästi Petenerossa. Kylmässä alkunsa saaneet podit jäävät auttamattoman pieniksi. Tuossa herneen kokoisessa ei ollut yhtään siementä. Kaikkinensa keräsin niistä 9 siementä.

Rocato (C. chinense), Fatalii (C. chinense), Locato (C. pubescens) ja Petenero (C. chinense)

Muita chilejä maistellaan vielä tällä viikolla. Niiden makuarvion tehnen kuitenkin vasta joskus myöhemmin.

Chilirivi

Sinappireseptistä tulee pieni määrä. Mielestäni siihen olisi voinut laittaa puolet enemmän Petenero, mutta ei ollut tällä kertaa enempää. Tällaista se on kun testaillaan uusia chililajikkeita. Koska ajattelin, että sinappi tulee olemaan jääkaapissa reilusti yli viikon, kiehautin seoksen.

Petenerosinappi
8 g Petenero-chilejä (n. 3 kpl)
0,75 dl sinappijauhetta
4 rkl tummaa ruokosokeria (luomu)
3 rkl vettä
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
1 mm suolaa
tuoretta limemehua

1. Hienonna chilit veitsellä.
2. Sekoita kaikki muut ainekset paitsi lime keskenään sauvasekoittimella (tms.). En yleensä keitä limemehua, koska sen maku muuttuu kitkeräksi keitettäessä.
3. Kiehauta seos, purista joukkoon limeä, sekoita tasaiseksi ja purkita.

Chilimaistiaisia ensimmäiseltä kaudelta

Aloitin lajipuhtaiden chilien kasvatuksen vasta kesäkuussa, eli käytännössä aivan liian myöhään saadakseni kunnon sadon samana vuonna. Lisäksi harminani on itäikkuna, jolle ei riitä auringon valoa edellisenkään kaltaisena valoisana kesänä ihan tarpeeksi. 

Aji Norteno on melko suuri miedohko c. baccatum -lajin chili.

Jokin oranssi habanero. Oletettavasti hybridi.

Lajipuhdas chili tarkoittaa sellaista lajiketta, joka ei ole risteytynyt minkään muun lajikkeen kanssa.

Ruokakaupan chileistä ei ole mitään takuuta ja ne ovatkin usein hybridejä. Ja koska hybrideistä ei voi koskaan tietää mitä niistä tulee, chiliharrastus kannattaisi aloittaa puhtailla siemenillä. Alkuinnostus voi laantua helposti, kun lopputulos ei olekaan yhtään odotetunlainen.

Kuten moni muu, itsekin pistin keväällä itämään siemeniä ruokakaupan chilistä.  Lopulta itsekin parin kuukauden kasvattelun jälkeen päädyin hankkimaan kunnollisia siemeniä ja syksyn mittaan on saatu pieniä maistiaisia...

Raakoja Goat's Weed -podeja.

Goat's Weed on todella kaunis hopeanharmaan karvan peittämä C. annuum -lajin chili. Se on helppohoitoinen ja nopeakasvuinen. Ehdottomasti hyvä valinta yhdeksi ensimmäisistä chileistä.

GW:n podit ovat kypsymisen eri vaiheissa eri värisiä. Aluksi väri on vihreä, kuten melkein poikkeuksetta kaikkilla chileillä. Seuraavaksi väri vaihtuu pikkuhiljaa mustaksi. Tässä vaiheessa luulin ensimmäisellä kerralla, että chilini mätänevät, kun väri alkoi muuttua ruskeaksi. Luuloni oli tietysti väärä, sillä hyvin pian sävy olikin jo oranssi ja lopuksi punainen. Käytännössä vaiheet ovat siis vihreä, musta ja punainen.

Maku on hyvin pistävä, eikä oikeastaan kovin aromikas, minkä vuoksi se soveltuu parhaiten kuivattavaksi. Itse pujotin langan chilien varsien läpi ja laitoin kuivumaan. Kasvikuivain olisi ollut haulikolla kärpäsen ampumista...

Kokeilisin tätä tuoreena kyllä myös soijan seuraksi dippikastikkeeseen itämaisia ruokia maustamaan. Mausta tuli mieleen itämaisissa elintarvikekaupoissa myytävä bird's eye -chili, jota usein käytämme.

Kypsiä ja vielä raakoja Goat's Weed -chilejä.

Paprika 'gourmet'

Paprika 'gourmet' tuntui kypsyttelevän marjojaan iäisyyden. Kyseinen lajike taitaakin tarvita aika paljon aurinkoa. Söimmekin malttamattomina ensimmäisen setin raakana. Eipä sinänsä haitannut, syödäänhän paprikaa vihreänä. Jos olisin tiennyt kuinka hyvää kypsä paprika gourmet on, olisin kyllä malttanut odottaa.

Kypsänä paprikan maku on täysin tuleton, mutta makea ja herkullinen. Käyttäisin salateissa tai muuten kypsentämättömänä.

Kasvi vie satoonsa nähden kerrostalossa aika paljon tilaa, joten en lähtisi enää idättämään uutta satsia tähän asuntoon. Nyt kun säästin yhden yksilön, annan sen yrittää vielä ensi vuonna.

Pequante (C. baccatum) sopii vaikka täytettäväksi. Se on melko pieni ja tulisuus on samaa luokaa ensimmäisessä kuvassa näkyvän Aji Nortenon kanssa.